Talvinen hiljaisuus – luonnonjäärata ja sauna
Tammikuun loppu, ja Saimaan jää on vihdoin kantavaa. Neljäkymmentä senttimetriä puhdasta, kirkasta jäätä kimaltaa auringonvalossa kuin jalokivi. Tämä on se hetki, jota talvesta odotan – kun Saimaan vedet muuttuvat sileäksi jääksi, joka yhdistää saaria ja niemiä.
Hiljaisuus, joka tuntuu korvissa
Ensimmäinen askel jäälle on aina rituaali. Kuuntele hetki, koputa sauvalla, testaa kantavuutta. Kun luottamus löytyy, alkaa taika. Luistimet jalassa tai sukset alla Saimaan talvinen maailma avautuu tavalla, jota kesäinen meloja ei voi kuvitella.
Hiljaisuus yllättää eniten. Kesällä vesi liplattaa, tuuli humisee ja linnut laulavat. Talvella maailma on vaipunut äänettömään uneen. Ainoat äänet ovat suksen tai luistimen suhina jäällä ja oman hengityksen höyryäminen pakkasilmassa.
Jäätien löytäminen
Pyhäselällä on perinteikkäitä luonnonjääratoja, joita kyläläiset ovat auranneet ja merkinneet sukupolvien ajan. Ne seuraavat vesistön luonnollisia reittejä, mutta talvella voi kulkea myös suoraan yli matalikoiden ja niemi-alueiden, jotka kesällä ovat läpikulkukelvottomia.
Lempireittini lähtee Joensuun Rantakylästä ja kiemurtelee Pyhäselän saariston halki kohti Nurmesta. Matka on noin 15 kilometriä, juuri sopiva talvipäivän hiihtoretkelle. Jäätie on pääosin hyvin aurattu, ja reitin varrella on useita tuulisuoja- ja taukopaikkoja.
Lumessa syvyyksissä
Jäätien varrella olevat saaret näyttäytyvät talvella täysin erilaisina kuin kesällä. Pienet männiköt ovat lumipeitteessä, ja rannat ovat piilossa kinosten alla. Se, mikä kesällä oli vehreä niemi, saattaa talvella olla vain valkoinen kumpare.
Norppien hengitysreiät
Talvella jäässä on usein pieniä reikiä. Ne ovat saimaannorppien hengitysaukkoja, joita ne pitävät auki koko talven ajan. Nähdessään sellaisen pidä riittävä etäisyys. Norpat tarvitsevat näitä aukkoja hengittääkseen, ja häiritsemällä niitä voimme vaarantaa niiden elinmahdollisuuksia.
Norppien ympärillä jää voi olla ohuempaa, joten se on myös turvallisuussyistä hyvä pysyä kauempana.
Saunan lämmin vastakohta
Jääreitin päätteeksi ei mikään voita perinteistä suomalaista saunaa. Retken päätepisteen lähistöllä on usein muutama hyvä saunapaikka, mutta paras kokemus syntyy, kun löytää vanhan savusaunan järven rannalta.
Avantouinti – tai pikemminkin hyppy
Talvinen avantouinti on eri asia kuin kesäinen uimahyppy. Vesi on lähellä nollaa, ja se tuntuu kehossa terävästi. Samalla se on kirkastava kokemus. Kehon kylmenemisreaktiot käynnistyvät, ja kun nousee takaisin saunaan, lämpö tuntuu kaksinkertaiselta.
Avantoon hyppääminen on rituaali, mutta myös testi. Se muistuttaa siitä, että olet elossa, että kehosi toimii ja että olet osa tätä luontoa, joka ympäröi sinua.
Päivän päätös
Retken jälkeen paluu Joensuuhun tapahtuu usein hämärän laskeutuessa. Talvipäivä on lyhyt, ja jo neljältä iltapäivällä alkaa hämärtyä. Mutta se ei haittaa – itse asiassa se on osa kokemusta.
Jäällä liikkuminen pimeässä on omalaatuinen kokemus. Tähtitaivas on kirkas, ja jää heijastaa vähäistäkin valoa tavalla, joka valaisee tien edessä. Hiihdet tai luista kohti kaukana siintäviä valoja ja tunnet olevasi osa jotain suurta.
Talvinen Saimaa opettaa hiljaisuudesta, rauhasta ja omasta pienuudesta suuren luonnon keskellä. Se on kokemus, jota suosittelen jokaiselle, jolla on rohkeutta lähteä kylmään ja löytää Saimaan toinen, hiljainen puoli.
Turvallisuusmuistutus: Jäällä liikkuminen vaatii aina varovaisuutta. Tarkista jääkantavuus paikallisista lähteistä, kulje merkityillä reiteillä ja ota mukaan jäävarusteet. Älä koskaan mene jäälle yksin.
